Voit elää basenjien kanssa vaikka kuinka kauan, ja sitten sinuun iskee vastustamaton halu saada koira taloon – oikea pesunkestävä koira!
Näin kävi meille. Tarvitsimme epätoivoisesti koiraa, sillä olemme eläneet Aidan, kaikentietävän basenjin, parin hänen lapsensa, lapsenlapsensa ja muutaman muun basenjin kanssa.
Päätimme hankkia tanskandogin. Pienellä koulutuksella saisimme sen varmaan käyttäytymään kauniisti ja olemaan aina meille mieliksi. Se ei koskaan riitelisi ja rähisisi ja se lisäisi todellista arvokkuutta perheeseem­me – ja mahdollisesti rauhoittaisi basenjeja.

Haa Albert saapui! Basenjimme Yankee Miss vilkaisi kerran noita suuria jalkoja, tuota suurta suuta ja val­tavia hampaita ja sanoi: ”Sinusta tulee paras ystäväni.” Molemminpuolinen rakkaus syttyi heti. Albertista tuli Yankee Missin ystävä, leikkitoveri ja mikä parasta Yankeen mielestä – hänen suojelijansa. ”Missi” oli aika­ moinen kiusankappale – aina häiritsemässä muita basen­jeja näiden nukkuessa, jolloin nämä ärisivät hänelle ja näykkivät useita kertoja viikossa. Kaksi päivää Alber­tin tulon jälkeen kaikki tämä loppui. He ärisevät Yan­kee Missille ja Albert karjuu takaisin. He yrittävät näykkiä häntä ja Albert uhkaa syödä heidät elävältä.
He tajusivat nopeasti ettei Albertin kanssa ollut leikkiminen, mutta heidän mielestään hän ei osannut leikkiä, pitää ihmisiä kurissa tai tehdä kepposia. Joten he kouluttivat hänet!

Nyt hän juoksee päättömästi ympäri pihaa, nojaa kyynär­päihinsä, taputtaa maata tassuillaan ja sanoo: ”En tule, ellen halua.”
He ovat narranneet hänet uskomaan, että korkealla ole­vat esineet on tarkoitettu koirien leluiksi, ne eivät vain ylety niihin. He ovat nyt opettaneet hänet menemään paikkoihin, joihin eivät itse ylety. He ovat kertoneet hänelle, että pysyäkseen hyvässä henkisessä vireessä, koiran on ehdottomasti loikittava tuolilta tuolille ja sieltä sohvalle. Albert loikkii heidän kanssaan! He ovat opettaneet häntä käyttämään etuhampaitaan ja -jalkojaan kuten itse tekevät. He nostavat hennon tassunsa saadak­seen huomiota osakseen. Albert nostaa ”5 x 10” -kokoi­sensa ja melkein murskaa sinut. Ja nyt hän on alkanut jodlata, ei korkealla äänellä, vaan matalasti karjuen.
He ovat hyvin ylpeitä hänen saavutuksistaan. Hän on nyt Suuri Basenji!

He pitävät hänestä niin paljon, että auttavat häntä peseytymään. Hän seisoo heidän keskellään ja he aloittavat työnsä. On kuin katselisi basenjien autonpesua.
Rakastan Albertia kovasti, mutta minulla ei vieläkään ole oikeata pesunkestävää koiraa. Meillä ei suinkaan ole rauhallista.
Olen ajatellut kasvattaa kultakaloja. Jokai­nenhan toki tarvitsee maljallisen loikkivia, jodlaavia kultakaloja!