Historia

Yhteenveto teksteistä Basenjisanomissa 1/1996, 4/1996 sekä 4/1998

Basenji on alkukantainen rotu, mikä tarkoittaa, että rotu on ikivanha eikä sen alkuperää tiedetä. Rotua ei ole kehitetty systemaattisen jalostustyön avulla.

Rodun tarkka alkuperä on siis tuntematon. Joidenkin lähteiden mukaan basenjin historia voidaan jäljittää aina kivikaudelle saakka, mutta useimmiten basenjit kuitenkin yhdistetään faaraoiden Egyptiin. Egyptiläisissä neljännen dynastian aikaisissa (n. 2700 eKr.) hautamaalauksissa esiintyy basenjin näköisiä koiria. Koirat kuvataan istumassa omistajansa tuolin alla. Myös vainajan mukaan haudattujen koirien luurankojen tutkimukset viittaavat siihen, että Muinais-Egyptissä oli basenjin näköisiä koiria: pääkallojen mittauksissa on huomattu niiden vastaavan nykyisten basenjien kallojen mittasuhteita.

Vasta 1800-luvulla rotu löydettiin uudellen: vuoden 1870 tienoilla tutkimusmatkailijat löysivät näitä koiria niiden alkuperäisiltä asuinpaikoilta Niilin ja Kongo-joen alkulähteiltä. Tutkimusmatkailijoiden kuvauksen mukaan alkuasukkaiden koirat olivat lyhyt- ja kiiltäväkarvaisia, pystykorvaisia ja siansaparoisia. Koirat eivät haukkuneet, ne olivat syvästi kiintyneitä omistajiinsa, mitä arvostettiin suuresti. Alkuasukkaat ripustivat haukkumattomien basenjien kaulaan kellon, jotta olisi helpompaa pysyä saalistavan koiran kannoilla.

Basenjeita käytettiin riistan etsimiseen ja ajamiseen sekä niiden avulla metsästettiin esim. rämerottia, joiden puremista ihmiset saivat verenmyrkytyksiä – rotat painoivat n. 13 kg, basenji vain kymmenisen kiloa! Kun metsästettiin isoja elämiä, esim. leijonia, koirat kannettiin niskan yli hartioilla paikoille, joissa riistan tiedettiin majailevan ja ne päästettiin laumana hyökkäämään joka puolelta riistan kimppuun. Eläimet eivät vainunneet koiria ilmeisesti niiden hajuttoman turkin takia. Joillain seuduilla (esim. Tanganjikassa) alkuasukkaat käyttivät basenjia apinanmetsästyksessä. Silloin koirien hännät leikattiin pois, jotta apinat eivät saisi otetta hännästä. Jotkut heimot myös typistivät basenjin hännän estääkseen haavoista johtuvia tulehduksia.

Basenjin arvostuksesta pygmien keskuudessa kertoo se tosiasia, että pygmimies ei voinut perustaa perhettä, ellei hänellä ollut edes yhtä basenjia, joka takaisi ruoan saannin.

Basenjit elivät eristyksissä kaukana toisistaan olevissa kylissä, jolloin niiden kannat muodostuivat luonnollisen valinnan kautta terveiksi ja kestäviksi. Viidakossa vain parhaat yksilöt jäivät jatkamaan sukua. Siksi nykyäänkin basenjin jalostuksessa voidaan käyttää läheisempiä yhdistelmiä kuin monessa muussa rodussa.

Länsimaihin basenji tuli Englannin kautta. Alunperin basenjia kutsuttiin Englannissa kongonterrieriksi. Vuonna 1923 ensimmäiset basenjit tuotiin Englantiin, mutta nämä koirat kuolivat penikkatautirokotteeseen. Seuraavat yritykset päättyivät myös koirien kuolemiseen rokotteeseen. Vasta 1930-luvulla basenjin tuonti Englantiin onnistui.

Vuosien mittaan basenjit ovat levinneet ympäri maailman. Ensimmäinen basenji tuli Pohjoismaihin, Norjaan, vuonna 1959. Suomeen ensimmäinen basenji tuli 1964 Ruotsista. Suomen ensimmäinen basenjipentue syntyi 1967. Vuonna 1975 esitettiin ensimmäinen kasvattaja- ja jalostusryhmä ja 1976 rikkoutui sadan basenjin raja.