Päivitetty 16.2.2016
| Kasvattajat Jalostuksen tavoiteohjelma Tiedotteet/Lomakkeet Terveys |
Basenjin terveys

Basenjit ovat verrattain pitkäikäisiä koiria. Pitkäikäisyyteen liittyy yleensä hyvä terveys. Basenjeilla esiintyy kuitenkin samoja sairauksia kuin muillakin koirilla, eikä niiden hoito poikkea muiden rotujen vastaavista. Nuorten ja keski-ikäisten basenjien yleisin yksittäinen kuolinsyy on auton alle jääminen (30%). Allergia, etenkin ruoka-aine allergian aiheuttamat ihosairaudet, ovat yleistyneet viime vuosina koirilla, myös basenjeilla.

Basenjit voidaan rokottaa noudattaen yleisiä rokotussuosituksia, ja kaikkia markkinoilla olevia rokotteita voidaan käyttää myös basenjille. Eräät rokotteet aiheuttavat muita rokotteita voimakkaampia paikallisia rokotereaktioita. Ne ovat yleensä vaarattomia ja häviävät muutamien viikkojen kuluessa. Jotkut basenjit, kuten muutkin koirat, voivat saada rokotteista yleisoireita, joista vaarallisin on anafylaktinen shokki. Tämän tyyppiset reaktiot ovat yksilöllisiä, ja paras tapa suojautua niiden aiheuttamilta ikäviltä seuraamuksilta on odottaa 15 minuuttia rokotuksen jälkeen ennen kuin poistuu eläinlääkärin vastaanotolta. Näin varmistetaan nopea ensiapu, adrenaalilääkitys, oireiden ilmetessä. Tällainen lääkitys ei heikennä rokotteen antamaan suojaa. Hyvän rokotesuojan varmistamiseksi tulisi pennulle antaa vain yksi rokote/yhdistelmärokote kerralla. Emän rokotushistoria vaikuttaa pennuille siirtyneeseen suojaan ja sen kestoon. Tämä on syytä huomioida etenkin penikkatauti- ja parvovirusripuli-epidemioiden aikana, jolloin riittävän suojan varmistamiseksi pennut on syytä rokottaa tavanomaista useammin. Parvovirusripulia esiintyy kuitenkin jonkin verran jatkuvasti, minkä takia on syytä varmistua siitä, että pentu on hyvin suojattu rokottamalla. Lähes kaikki parvovirusripuliin kuolleet koirat ovat olleet alle yksivuotiaita koiria, joilla on ollut riittämätön rokotesuoja.

Basenjeilla esiintyy myös perinnöllisiä sairauksia. Nämä sairaudet eivät ole vain basenjille tyypillisiä, vaan niitä tavataan useilla muilla koiraroduilla. Osa niistä on yleisiä basenjilla, esim. PPM ja napatyrä, ja osa harvinaisempia esim. kolobooma. Alla on lyhyt kuvaus basenjeilla esiintyvistä perinnöllisistä sairauksista. Kaikkia alla mainittuja sairauksia esiintyy myös muissa maissa asuvilla basenjeilla.

Fanconin syndrooma on oireyhtymä, jossa tiettyjen ravintoaineiden (esim. glukoosin, aminohappojen ja vitamiinien) takaisinimeytyminen munuaisessa on heikentynyt. Tauti johtaa hoitamattomana elimistön happamoitumiseen ja yleistilan heikkenemiseen. Tauti puhkeaa tavallisesti basenjilla neljän ja kahdeksan vuoden välillä. Tyypillisiä oireita ovat lisääntynyt juominen, virtsaaminen ja laihtuminen. Tutkimalla säännöllisesti virtsan glukoosipitoisuus tunnistusliuskoilla voidaan tunnistaa Fanconin syndroomaan sairastuneet koirat ennen muiden oireiden ilmenemistä.

Fanconin syndrooman aiheuttava geenivirhe on tunnistettu basenjilla. Todetun geenivirheen periytyminen on autosomaalinen, resessiivinen. On kuitenkin todennäköistä, että taudin ilmenemiseen vaikuttaa myös muut geenit.
Geenitestin tulokset ovat seuraavat:
1. Perimältään terve (koiran kummassakaan alleelissa ei ole tautia aiheuttavaa mutaatiota).
2. Perimältään kantaja (koiran toisessa alleelissa on tautia aiheuttava mutaatio).
3. Perimältään sairas (koiran molemmissa alleeleissa on tautia aiheuttava mutaatio).
Perimältään sairas koira sairastuu suurella todennäköisyydellä Fanconin syndroomaan. Tauti on vakava ja vaatii jatkuvaa hoitoa, minkä takia sairastuneet koirat usein lopetetaan. Taudin esiintyminen on käytännöllisesti katsoen loppunut, koska kaikkialla maailmassa lähes kaikki jalostukseen käytettävät koirat geenitestataan.

Epilepsia on aivojen toiminnallinen sairaus. Epilepsia oireilee hyvin erilaisina kohtauksina. Ajan myötä voi kehittyä kouristuskohtauksia, joihin liittyy tajunnan tason alenemista. Kohtausten välillä koira on yleensä täysin normaali. Idiopaattinen eli nk. primääri geneettinen epilepsia on perinnöllinen sairaus. Eri roduilla geneettisen epilepsia taustalla on hyvin erilaisia geenivirheitä. Pieni osa geneettisestä epilepsiasta on yhden geeniparin mutaatiosta johtuvaa. Periytymisen kompleksisuus ja polygeenisyys vaikeuttaa geenivirheiden löytämistä. Basenjilla esiintyy nk. kevätkohtausta, jonka syytä ei tunneta. Kohtausta esiintyy tavallisimmin myöhäiskeväällä - alkukesästä. Koira saa tavallisesti kohtauksen vain kerran elämässään, mutta on basenjeja, joilla kohtausta esiintyy useampana vuonna. Esiintyminen vaikuttaa liittyvän hyönteisiin. Tyypillisessä kohtauksessa koira alkaa syödä ruohoa ja se saattaa oksentaa. Koira alkaa horjua ja lopulta jalat pettävät. Koira on veltto ja poissaoleva, mutta tajuissaan ja virkoaa tavallisesti 15-30 minuutissa.

Autoimmuunikilpirauhastulehdus voi johtaa kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tavallisin kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttaja on sisäsyntyinen tulehdus, joka tuhoa kilpirauhasta. Tätä sairautta kutsutaan autoimmuuni lymfosytääriseksi tyroidiitiksi (ALT). ALT:hen liittyy perinnöllinen alttius. Basenjilla sitä esiintyy monia muita rotuja enemmän. Tutkimukset sen esiintymisestä basenjilla vaihtelevat 11-17% välillä. Vajaatoiminnan oireet kehittyvät hitaasti ja ovat koiralla usein hyvin vähäisiä. Merkittävimmät seuraukset näkyvät yleensä narttukoirilla, joiden pennut voivat syntyä kuolleina tai kunnoltaan heikkoina. Vajaatoiminta ei yleensä vaikuta nartun tiinehtyvyyteen tai uroksen sperman kykyyn hedelmöittää munasoluja. Se heikentää kuitenkin sperman säilyvyyttä ja pakastettavuutta. Muita oireita voivat olla ummetus, nahanalainen pöhö, karvanvaihdon hidastuminen, karvapeitteen laadun huononeminen ja aktiivisuuden väheneminen.

Eosinofiilinen suutulehdus (eosinofiilinen granulooma, EOG) on seurausta eosinofiilisten solujen aiheuttamasta tulehduksesta suun ja nielun limakalvolla. Siihen liittyy usein limakalvon haavautuminen ja arpikudosmuodostus. Muutoksia esiintyy tavallisesti kitalaessa, nielussa tai kielessä. EOG aiheuttaa mm. yskimistä, runsasta nieleskelyä ja haluttomuutta syödä. EOG:n syyt ovat epäselviä, mutta tutkimustulokset viittaavat siihen, että se olisi sisäsyntyinen, immunopatologinen tulehdus, millä on perinnöllinen tausta. Jokaisen basenjin omistajan tulisi säännöllisesti tarkistaa koiransa suun limakalvot. EOG:n yleisyydestä ei ole tarkkaa tietoa, koska lieviä tapauksia ei välttämättä edes huomata.

Kystinuria on sairaus, jonka aiheuttamat vakavat oireet basenjilla on tiedostettu vasta viime vuosina. Kystinuria on seurausta munuaisten aineenvaihduntahäiriöstä. Kystiiniaminohappoa erittyy virtsaan normaalia enemmän, koska munuaistiehyet eivät pysty ottamaan sitä takaisin normaalisti. Geenivirhe liittyy ongelmaan takaisinotossa. Virtsan korkea kystiinipitoisuus johtaa sen krystallisoitumiseen ja virtsakivimuodostukseen. Kystiinikivet aiheuttavat virtsarakon tulehduksen ja pahimmillaan virtsaputken tukoksen, joka hoitamattomana voi johtaa kuolemaan. Kysymyksessä on synnynnäinen sairaus, mutta oireet ilmaantuvat usein vasta 2-7 vuoden iässä. Geenivirheen periytymismallia basenjilla ei vielä tunneta.

Allergiat ovat suomalaisten basenjien terveyskyselyn perusteella melko yleinen ongelma. Basenjeilla esiintyy mm. ruoka-aineallergiaa, lääkeaineallergioita ja mahdollisesti myös atopiaa. Koirat voivat reagoivat iho- ja/tai mahasuolikanavan oireilla. Ihon kutina voi johtaa jatkuvaan varvasvälien nuolemiseen, joka voi puolestaan johtaa furunkuloosiin. Furunkuloosi tarkoittaa ihotulehdusta, joka kohdistuu revenneestä karvatupesta vapautuneita karvoja ja sarveisainetta vastaan. Karvatupen repeäminen voi johtua nuolemisesta, traumasta, karvatupen tulehduksesta tai sarveisaineen kertymisestä karvatupen sisälle. Allergiat vaikuttavat lisääntyvän niin koirilla kuin ihmisillä.

Napatyrää esiintyy basenjilla muita rotuja useammin. Napatyrässä vatsapeitteissä on reikä, minkä kautta vatsapaita, suolilieve ja/tai suolen osa voi työntyä ihon alle. Basenjilla tyräaukko on yleensä pieni ja tyräpussi sisältää vain rasvakudosta, eikä yleensä vaadi kirurgista korjausta.

Nivustyrä on myös tavallisimmin synnynnäinen ja on seurausta normaalia väljemmästä nivuskanavan aukosta, minkä seurauksena suolilieve tai osa suolesta voi tyräytyä joko kanavaan tai ihon alle. Nivustyrä vaatii yleensä kirurgisen korjauksen. Nivustyrä on melko harvinainen rodussamme.

Krooninen suolistotulehdus (Immunoproliferative enteropathy, IPSID) on sairaus, joka johtaa suoliston imeytymishäiriöön. Oireet vaihtelevat, mutta tyypillisesti esiintyy kroonista ripulia, lihasten surkastumista ja painon laskua. Taudin periytymistä ei tunneta, mutta sairaus on mitä todennäköisimmin useamman geenin säätelemä. Myös ympäristötekijät vaikuttavat sairauden puhkeamiseen. Toistaiseksi Suomessa ei ole diagnostisoitu yhtään tapausta. Tautia on tavattu mm. Yhdysvalloissa.

Basenjilla on todettu harvinaisena myös haiman autoimmuunitulehdusta, joka tuhoaa haiman eksokriinisen osan ja johtaa puutteelliseen ravinnon imeytymiseen suolistosta ja laihtumiseen.

Liiallista kuparin kertymistä maksasoluihin on silloin tällöin todettu myös basenjilla. Kuparin kertyminen voi aiheuttaa hyvin lieviä oireita, mutta jos kertyminen on voimakasta johtaa se vakavaan maksavaurioon ja eläimen kuolemaan. Oireina on syömättömyys, pahoinvointi, ripuli, keltaisuus ja apaattisuus.

Puryvaattikinaasin aiheuttamaa hemolyyttistä anemiaa on aikaisemmin esiintynyt basenjilla. Siinä veren punasolujen energiatasapaino on epänormaali, mikä johtaa niiden hajoamiseen. Oireina ovat anemia ja sen seurauksena väsymys ja heikentynyt yleiskunto. Sairaus on nykyään erittäin harvinainen. Sairaus on autosomaalisesti, resessiivisesti periytyvä. Siihen on geenitesti.

Lonkkaniveldysplasia on kasvuhäiriö, jossa lonkkamaljakko ja reisiluunpää ovat epänormaalisti kehittyneet. Lonkkaniveldysplasia on monigeeninen sairaus. Myös ympäristötekijät (esim. ruokinta) vaikuttavat muutosten kehittymiseen. Tauti on harvinainen basenjilla.

PPM eli persistent pupillary membrane on kohtalaisen yleinen, mutta yleensä kliinisesti oireeton silmäsairaus, jossa sikiöaikaisen kalvon häviäminen on hidastunut tai puutteellinen. PPM on yleinen basenjilla. PPM:ssä silmään jää osa sikiöaikaisesta pupillia peittävästä kalvosta. Jäänteet kulkevat pupillin yli iriksestä irikseen (iris-iris PPM), iriksestä sarveiskalvon takapinnalle (iris-sarveiskalvo PPM), iriksestä linssin (iris-linssi PPM) etupinnalle. Pahimmillaan ne muodostavat kalvon etukammioon. Kudossäikeet katoavat monesti ennen kuin koira on 6 kuukauden ikäinen. PPM ei pahene iän mukaan ja se aiheuttaa erittäin harvoin tuntuvaa näön heikkenemistä. Jos iiriksen aukkoa peittää kalvo, on näkökyky heikentynyt

PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuminen on basenjilla esiintyvä perinnöllinen silmäsairaus, jota tunnetaan ainakin kahta eri tyyppiä, molemmat tunnetut taudit puhkeavat 4-10 vuoden iässä. Toiseen niistä on olemassa geenitesti ja sen aiheuttava geenivirhe on autosomaalinen, resessiivinen. Molemmat PRA:t voivat johtaa täydelliseen sokeutumiseen. Tauti voidaan todeta silmänpohjan tarkastuksessa, mutta vasta sen puhjettua. Basenjilla esiintyy myös nk. hyvänlaatuista verkkokalvon pigmentaatiota, joka voi näyttää samanlaiselta kuin PRA. Suomalaisilla basenjeilla on todettu yksittäisiä PRA-tapauksia.

Kolobooma on synnynnäinen silmämunan kehityshäiriö. Basenjilla esiintyy nk. silmähermon koloboomaa, joka ilmenee silmämunan pullistumana näköhermon alueella ja sitä pidetään perinnöllisenä. Sen periytymistapaa ei vielä tunneta. Kolobooma voidaan yleensä todeta silmätarkastuksessa jo esim. 7 viikon iässä. Toistaiseksi Suomessa on todettu 2 tapausta.

Harmaakaihi (HC) tarkoittaa silmän linssin sameutumista, jossa linssi menettää läpinäkyvyytensä. Tämä voi johtaa näön sokeutumiseen. Harmaakaihia esiintyy monta eri muotoa. Näistä osa on perinnöllisiä ja niiden periytymistapa voi olla toisistaan poikkeava. Basenjilla on kuvattu synnynnäinen perinnöllinen muoto. Sairaus voidaan todeta silmätarkastuksessa esim. 7 viikon iässä. Toistaiseksi Suomessa on todettu yksi synnynnäinen perinnöllinen harmaakaihitapaus.

Sarveiskalvon dystrofiaa esiintyy basenjilla jonkun verran. Dystrofiaan liittyviä rappeuma muutoksia voi olla sarveiskalvon epiteeli-, sidekudos tai endoteelikerroksessa. Epiteliaalisen muodon oireet liittyvät pinnallisiin sarveiskalvon haavaumiin, jotka ovat toistuvia ja jotka voivat ilmaantua, missä iässä tahansa. Sidekudos (stromal) muodossa sarveiskalvoon kertyy rasvaa ja siihen liittyy harvoin kliinisiä oireita. Muutokset voivat ilmaantua. missä iässä tahansa. Endoteliaalinen muoto aiheuttaa vakavimmat oireet. Sarveiskalvon sisäpintaa vuoraavat endoteelisolut säätelevät sarveiskalvon sidekudoskerroksen nestetasapainoa. Endoteelin rappeutuessa kehittyy sarveiskalvon pöhö, joka voi johtaa rakkulamuodostukseen ja sarveiskalvon haavaumiin. Tällä hetkellä eri muotojen mahdollista perinnöllistä taustaa ei tunneta basenjilla.
  < webmaster@basenji.fi >